Miten kiintymyssuhde ohjaa itsetuntemustamme aikuisuudessa?
Wau. Miten voi olla, että jokin niin näkymätön määrittää meitä niin voimakkaasti?
Sana, joka ei ehkä pysäytä ensikuulemalta, mutta kantaa sisällään koko ihmiselämän ytimen. Se, miten tulin kohdatuksi silloin kun en itse vielä tiennyt olevani olemassa, se on se kartta, jonka mukaan myöhemmin kuljen. Se kartta, jonka varassa rakastan, pelkään, vetäydyn, huudan, odotan… tai jätän odottamatta.
Ehkä juuri nyt huomaan, että jossain minussa on vielä se lapsi, joka kysyy hiljaa: ”Olenko turvassa?” Ja juuri siinä hetkessä – juuri siinä kysymyksessä – alkaa myös itsetuntemus.
Ei ole kyse vanhempien syyllistämisestä tai menneiden kaivelusta.
On kyse ymmärryksestä.
Siitä, että hiljalleen alan nähdä, miksi toimin niin kuin toimin. Miksi reagoin näin. Miksi sisälläni aktivoituu hälytys, vaikka kaikki on ulkoisesti hyvin. Miksi vetäydyn, kun joku tulee liian lähelle. Miksi tarvitsen varmistelua. Miksi minun on niin vaikea sanoa: “Tässä minä olen, kokonaan.”
Kiintymyssuhteet eivät jää lapsuuteen. Ne seuraavat meitä aikuisuuteen – ihmissuhteisiin, valintoihin, Jumalasuhteeseen (tai kokemukseen korkeammasta voimasta/todellisuudesta), jopa siihen, miten puhumme itsellemme.
Kuvitellaan vastasyntynyt vauva. Hän ei vielä tiedä mitään maailmasta. Hänellä ei ole sanoja, ei käsitteitä, ei karttaa. Mutta hänellä on tarve. Tarve tulla hoivatuksi, nähdyksi, rakastetuksi, lohdutetuksi. Ja jokainen hoivaava katse, jokainen lohduttava syli, jokainen lapsen rytmiin vastaava “äiti/isä on tässä” -reaktio rakentaa perustaa.
Miten kiintymyssuhde rakentuu?
Kiintymyssuhdemalli rakentuu toistuvista kokemuksista: vastasiko joku, kun itkin? Oliko joku saatavilla, kun pelotti? Oliko lähellä turvallinen aikuinen, johon saatoin nojata? Vai jäinkö yksin? Sainko ristiriitaisia viestejä, että olen liikaa tai liian vähän? Uskottiinko minun tarpeisiini? Millä sävyllä sain tulla kohdatuksi? Auttoiko kukaan isojen tunnetilojen kanssa säädellen niitä turvallisesti, vai jäinkö niiden kanssa yksin? Häpäistiinkö minut, kun tunsin isosti?
Näiden toistuvien vuorovaikutushetkien perusteella lapsen mieleen alkaa piirtyä sisäinen kartta ihmissuhteista. Kartta, joka kertoo: Tällä tavoin maailmassa ollaan suhteessa. Tämä on turva. Tätä on rakkaus. Näin minuun suhtaudutaan.
Lapsi ei tee tästä tietoista analyysia. Hän imee tunteita, ilmapiiriä, rytmejä, virittyneisyyttä, sanoja ja hiljaisuuksia. Ja hiljalleen, täysin huomaamatta, alkaa rakentua sisäinen kartta:
🔸 Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun aikuinen on johdonmukaisesti saatavilla, lämmin, lohduttava ja ennakoitava.
🔸 Turvaton välttelevä syntyy, kun lapsen tunteisiin ei reagoida, reagoidaan etäisesti tai hitaasti tai häntä rohkaistaan pärjäämään yksin.
🔸 Turvaton ristiriitainen muodostuu, kun aikuinen on välillä läsnä, välillä poissa (fyysisesti ja henkisesti), eikä lapsi voi tietää milloin hänet kohdataan.
🔸 Jäsentymätön kiintymyssuhde syntyy, kun aikuinen on pelottava, traumaattinen tai täysin arvaamaton.
Nämä mallit jäävät mielen pohjapiirustuksiksi. Ei siksi, että haluaisimme niitä kantaa, vaan koska ne ovat tuttuja. Ne ovat se tapa, jolla opimme olemaan suhteessa toiseen. Ja sieltä ne nousevat myös aikuisuudessa: parisuhteessa, ystävyyksissä, työpaikalla, uusissa elämäntilanteissa, päätöksenteko vaiheissa, jopa Jumalan kanssa.
Mutta tässä se rauhoittava ja toivoa tuova viisaus:
Kiintymyssuhdemalli ei ole kiveen hakattu.
Sitä voi alkaa rakentaa turvallisempaan suuntaan. Kun saan toistuvasti kokea olevani turvassa, ehkä terapiasuhteessa, ystävyydessä, parisuhteessa tai rukouksessa, jokin sisälläni alkaa järjestyä uudelleen.
Aivot oppivat uutta.
Sydänkin.
Kiintymyssuhde ja itsetuntemus – silta menneestä tulevaan
Kun alan ymmärtää, miten oma kiintymyssuhdemallini on rakentunut, alan myös ymmärtää, miksi tunnen ja toimin tietyin tavoin. Se ei ole heikkoutta. Se on viisautta. Se on silta, joka yhdistää menneen ja tulevan. Se tekee tilaa uudelle. Itsetuntemus ei ole pelkkää piirteiden luettelointia. Se on lempeää katsetta itseeni:
Miten minusta tuli tällainen? Missä minussa soi vielä lapsuus? Missä voin alkaa valita toisin?
Minä saan muuttua! Minä saan olla pehmeä ja vahva! Saan tulla näkyviin!
Ja juuri siinä, sen ensimmäisen rehellisen, paljaan kohtaamisen hetkessä, alkaa uudenlainen yhteys itseeni. Kiintymyssuhdemalli ei ole tuomio. Se on viesti. Kartta, joka kertoo mistä lähdin, mutta ei määrää, minne päädyn, jos ja kun tulen tietoiseksi sen jättämistä jalanjäljistä minuuteen ja alan tietoisesti työstää niitä.
Ymmärrys ei vain auta minua katsomaan taaksepäin, vaan myös eteenpäin. Voin kysyä itseltäni:
🧡 Millaisia kokemuksia minä sain?
🧡 Mitä jalanjälkiä siitä näkyy minussa nyt?
🧡 Miten voisin alkaa luoda uusia kokemuksia itselleni ja läheisilleni?
Muista, olet arvokas ja löytymisen arvoinen! ❤️
Haluatko lähteä mukaan ”Restored – Hetki minussa” viestin lukijaksi?
Lähtemällä mukaan, saat:
🌿 Inspiroivia näkökulmia
🌿 Terapeuttisia harjoituksia ja työkaluja, jotka auttavat pysähtymään, oivaltamaan ja vahvistumaan ja joita voit käyttää itsenäisesti oman hyvinvointisi tueksi
🌿 Rohkaisevia sanoja- ei kliseitä, ei pintaraapaisuja – vaan rehellistä, aitoa, syvällistä ja merkityksellistä sisältöä juuri sinulle
🌿 Syventäviä artikkeleita ja ajankohtaista tietoa itsetuntemuksesta, palautumisesta ja traumoista eheytymisestä
🌿 Erityistarjouksia terapiaistunnoista ja erilaisista terapiapaketeista, silloin kun ne tulevat ajankohtaisiksi.
En aio spammata sinua jatkuvilla viesteillä. Aikomukseni on lähettää kirje muutaman kerran kuukaudessa ☺️.
Tule mukaan alla olevasta linkistä!
