Miten tietoiseksi tuleminen käynnistää sisäisen muutoksen

– ja miksi se vaatii rohkeutta

Sisäinen muutos alkaa usein hiljaa, pienin, usein huomaamattomin askelein sisäisessä todellisuudessa, tietoiseksi tulemisen kautta. Tietoiseksi tuleminen ei ole pelkästään havahtumista siihen, että jokin on pielessä. Se on herkistymistä ja myöntymistä sen näkemiselle, miten asiat todella ovat.

Kaikki alkaa itsetuntemuksesta. Se ei tapahdu kuitenkaan itsestään vaan vaatii tietoista tutustumista itseen. Itseen tutustutaan reflektion avulla, eli pohditaan tapahtuneita asioita, niiden merkityksiä itselle ja vaikutuksia itseen. Siihen liittyy tulevan suunnittelua ja oman ajattelun tietoista tarkkailua. Omien ajatus-ja toimintamallien löytäminen ja tunteminen auttaa eteenpäin kohti omaa päämäärää.

Tietoisen toiminnan avulla pystytään kehittämään asioita. Pysähtymällä miettimään mitä todella haluan (tarvin) ja onko se linjassa arvojeni kanssa, eli asioiden, jotka ovat minulle ehdottoman tärkeitä elämässäni, varmistaa oikeassa suunnassa pysymisen. Se vaatii rohkeutta, enemmän kuin usein ymmärrämmekään – totuuden myöntäminen. 

Ajatellaan vaikka Hannaa (kuviteltu henkilö):

Hän on 29-vuotias nainen, joka on kasvanut kodissa, jossa turvallisuuden tunne ei ollut itsestäänselvyys. Lapsuuden trauma – jatkuva jännitystila, pelko riitojen eskaloitumisesta, vihaisista ja syyttävistä katseista, on jättänyt häneen jälkiä. Hän on oppinut olemaan hiljaa, sopeutumaan, ennakoimaan muiden tarpeita. Nyt aikuisena hän on väsynyt siihen, ettei tiedä, mitä itse haluaa tai tarvitsee, mutta kokee uupunutta huonovointisuutta, vaikka pärjääkin arjen vastuissa ja vaatimuksissa. 

Usein nuorena ihminen uskaltaa unelmoida. Elämän heittäessä pettymyksiä ja epäonnistumisen kokemuksia, monet kuitenkin saattavat tyytä ja sopeutua elämäänsä sellaisena kuin se on, voiden kuitenkin huonosti. Ellei tietoisuus omasta tilastaan, kuka olen, mitä tarvitsen ja haluan sekä miksi tarvitsen ja haluan sitä, herää, ihminen saattaa jäädä siihen tilaan, kyynistyä, masentua, katkeroitua tai vaan olla pääsemättä omaan potentiaaliinsa.

Eräänä iltana, kun Hannan kumppani kohottaa hieman äänensä, Hanna jähmettyy, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Nyt on erona se, että Hanna huomaa sen heti itse. Siinä hetkessä syntyy pieni, mutta mullistava havainto: ”Tämä ei ole enää se vanha tilanne lapsuuden ajoilta, jolloin jähmettyminen pelasti minut. Minä olen nyt turvassa ja voin vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.”

Hanna on tullut tietoiseksi. Se ei tarkoita, että kaikki muuttuisi hetkessä. Mutta se on alku. 

Terapian tukemana

Hanna on käynyt terapiassa jo pidemmän aikaa. Terapiassa hän on oppinut tunnistamaan kehonsa viestejä, kuten jännittyneet hartiat, pidättyneen hengityksen ja kramppaavan vatsan. Hän on harjoitellut pysähtymistä juuri noissa hetkissä. Nyt, tuossa tilanteessa, hän muistaa sen ja hengittää tietoisesti syvään. Hän ei kiirehdi reagoimaan, vaan antaa itselleen tilan olla.

Kädet hikoaa vähän ja mieli meinaa mennä sumeaksi, mutta Hanna muistaa terapeutin kanssa käydyt keskustelut aistien ottamisesta apuun. Hanna alkaa silittää kättään toisella kädellään ja keskittyy kosketuksen tunteeseen. Samalla hän orientoituu huoneeseen, jossa on, katsellen eri yksityiskohtia ympärillään. Mielessään hän toistelee itselleen: ”kaikki on ihan hyvin.” Hiljalleen Hanna alkaa kokea rauhoittumista ja mielen selkeytymistä jälleen.

Tietoiseksi tuleminen tästä hetkestä auttaa Hannaa palaamaan yhteyteen itsensä kanssa.

Tietoiseksi tuleminen

Kun tietoisuus sisäisen muutoksen tarpeesta alkaa nousta, se nostaa myös pelkoja, vaikka elinympäristö ei niitä aiheuttaisikaan tietoisesti. Kun Hanna alkaa tehdä valintoja oman hyvinvointinsa puolesta, yhteyden saamiseksi itsensä kanssa – sanoa ei, pitää taukoa, pyytää apua – hänen sisällään nousee esiin kysymys: ”Saanko minä todella tehdä näin? Saanko olla erimieltä asioista vai olenko jotenkin vääränlainen, kun koen näin?”

Pelko voi näyttäytyä ulospäin myös ärtymyksenä, uupumuksena, turhautumisena. Kun omat tarpeet on pitänyt piilottaa, ettei tule torjutuksi, tarvitaan siihen voimaa, että niitä saa esiin. Siksi ärtymys ja kiukku on hyviä apureita – ne sisältää latausta, mikä auttaa tulemaan näkyväksi. Terapiassa Hanna on oppinut tunnistamaan nämä tunteet ja niiden juuret. Hän tietää nyt, että ne eivät tarkoita, että hän tekee väärin. Ne tarkoittavat, että hän tekee jotain uutta.

Muutos

Todellinen sisäinen muutos ei ole itsekurin tai päättäväisyyden tulos, vaan lempeän itsen kohtaamisen ja itsetuntemuksen sivutuote. Se syntyy, sitä ei pakoteta. Kun pysähtyy, alkaa päästä yhteyteen itsensä kanssa ja sisäinen turva alkaa vahvistua. Tietoisuus siitä, että olen oikeutettu toimimaan oman hyvinvointini parhaaksi, eikä se ole itsekkyyttä, vaan vastuullisuutta itseä (ja läheisiäni) kohtaan, rohkaisee jättämään taakse tavan reagoida, mikä ei enää palvele. Se ei vaadi väkivaltaista, repivää luopumista välttämättä, vaan tilan raivaamista, tilan hengittää ja olla toisin. Ja kun hengitämme toisin, alamme elää toisin. Yksi pieni havainto – kuten se, että turva löytyy nyt ja meistä sisältä, ei menneestä – voi olla kuin kivi veden pinnalla. Se luo renkaita, jotka ulottuvat pitkälle.

Muutos, jonka lähde on tietoiseksi tuleminen, tässä ja nyt, ei tarvitse todistelua. Se tuntuu. Se on läsnä. Vaikka ulkoinen maailma saattaa pysyä samana, sisäinen maisema muuttuu peruuttamattomasti. Se on hiljainen vallankumous, jolla on turvalliset kasvot ja joka vakuuttaa, että hyvää on tulossa.

Hengitä. Katso. Näe.

Olet arvokas!❤️