MIten jäädä nähdyksi vaikka tilaa ei olisi?
Moni meistä kantaa sisällään kokemusta siitä, ettei tullut aikanaan kunnolla nähdyksi. Ei sellaisena kuin oli. Kenties vain osittain, ehdollisesti. Ehkä ei ollenkaan.
Tämä ei ole merkityksetöntä. Tämä on juurisyy siihen, miksi niin moni meistä vetäytyy, pienentää itsensä tai siirtyy kuuntelemaan muita silloinkin, kun oma sydän haluaisi tulla kuulluksi.
Se ei ole heikkoutta. Se on selviytymistä. Se on viisautta, joka syntyi tarpeesta suojella itseä silloin, kun suojaa ei tullut ulkopuolelta.
Mutta nyt kun olemme aikuisia, meillä on mahdollisuus valita toisin. Ei siksi, että selviytymiskeinot olisivat olleet väärin, vaan siksi, että me emme enää tarvitse niitä samalla tavalla.
Kun toisen tarve on aina suurempi
On hiljainen aamu. Kahvikuppi höyryää kädessäni, mutta ajatukseni ovat jo muualla. Sisälläni tuntuu levottomalta, ärsyttävästi kiristävältä. Ensin en saa kiinni, mistä tunne nousee – kunnes muistan eilisen keskustelun työkaverin kanssa.
Aloin kertoa, että olen viime aikoina ollut väsynyt ja vähän hukassa. Mutta ennen kuin sain ajatustani loppuun, työkaveri tarttui siihen ja alkoi vuorostaan kertoa omasta tunteestaan – intensiivisesti, pitkään. Ja taas minä jäin kuuntelemaan. Niin kuin niin usein ennenkin.
Minä olin keskustelun aloittaja – mutta en saanut tulla nähdyksi. Ahdistaa.
Käsi puristaa kahvikuppia hieman liian tiukasti. Hengitys on pinnassa. Leukaperät kiristyy. Niskaa alkaa jomottaa. Kehon tuttu, hiljainen viesti.
Tässä kohtaa ennen olisin vain jatkanut päivääni. Hautonut ärtymystä. Jatkanut suorittamista. Mutta nyt pysähdyn.
1. Huomaa tunne ennen kuin väistät
Istun hetken silmät kiinni. Kysyn itseltäni: Miltä minussa tuntuu nyt?
Huomaan jännityksen niskassa, kevyen paineen rintakehässä. Kireät leukaperät. Tiedostan, että olen jälleen vetäytynyt – hiljentynyt, vaikka minullaa oli jotain sanottavaa.
Tämä hetki, jolloin tunnistan itseni toiminnan sisältä, on vallankumouksellinen. Se on paluu omaan tilaan. Se on rohkeuden alku.
2. Puhu vähänkin totta
Palaan tilanteeseen mielessäni. Mietin, mitä olisin voinut sanoa.
Ehkä näin: ”Tämä oli mulle tärkeä asia, ja toivon, että saisin sanoa sen loppuun.”
Tai: ”Voisinko vain hetken jakaa, miltä musta tuntuu?”
Toiset eivät aina tarkoita pahaa, kun ottavat tilaa. Joillekin kuunteleminen ja herkkyys toisen tarpeille on vaikeampaa. Mutta minulla on oikeus pyytää tulla kuulluksi.
Sano se, vaikka ääni tärisee. Sano se, vaikka toinen ei heti ymmärrä. Rehellisyys on voiman teko, varsinkin silloin kun se on vaikeaa. Se on itsen puolelle asettumista, vaikka kukaan muu ei siellä vielä seisoisi.
3. Harjoittele turvassa ensin
Alan kirjoittamaan tuntojani vihkoon, ja kirjoitan siihen sanat, joita en saanut sanottua ääneen:
”Minua ärsyttää, koska en tullut kuulluksi. Minua ärsyttää, koska jäin taas kuuntelijaksi ja jonkun toisen tunteet ja kokemus tarvi enemmän tilaa.”
Tunnen, miten kehossa jännitys hieman hellittää, kun annan itselleni luvan tuntea ja sanoittaa. En enää väistä. En enää mitätöi.
Aina ei ole mahdollista tulla nähdyksi siellä, missä eniten haluaisi. Se ei ole heikkous, vaan todellisuutta. Mutta se ei tarkoita, etten voisi silti harjoitella.
Turva ei aina lähde ulkopuolelta. Se alkaa siitä, että alan kuulla itseäni.
Kirjoita. Puhu itsellesi. Hakeudu paikkaan, jossa voit tulla vastaanotetuksi sellaisena kuin olet – vaikka se olisi ensin vain terapeutin huoneessa tai hiljaisessa rukouksessa.
🌿 Itsensä äärelle pysähtyminen on kuin sytyttäisi pienen valon huoneeseen, jossa on ollut pitkään pimeää.
4. Jää itse itsesi rinnalle
Istun alas. Laitan käden rinnan päälle. Tunne, miten sydän sykkii vieläkin nopeasti. Tunnen, miten kehossani on yhä läsnä se, mitä ei saanut tapahtua – nähdyksi tuleminen.
Mutta nyt olen tässä. Tässä hetkessä. Ja voin sanoa:
”Minä näen sinut. Minun kokemukseni on arvokas. Minä jään.”
Tämä ei ole pientä. Tämä on vallankumouksellista lojaalisuutta itseä kohtaan. Se on alku syvälle parantumiselle.
🌿 Jokainen kerta, kun jäät itsesi rinnalle, rakennat uudelleen luottamusta siihen, ettet enää hylkää itseäsi.
Näkyväksi jääminen ei ole vaatimista. Se on suostumista näkyvyyteen, joka kuuluu sinulle syntymänoikeutena.
Se on tietoista valintaa: minä en enää katoa, vaikka se tuntuu vaikealta.
Ja tämä valinta rakentaa sisälle uuden perustan:
Minun ei tarvitse ansaita paikkaani olemalla vahva, hiljainen tai korvaamaton muille.
Minun ei tarvitse luopua itsestäni tullakseni rakastetuksi.
Minä saan olla tässä. Täysin totena. Näkyvänä. Tärkeänä.
Haluatko lähteä mukaan ”Restored – Hetki minussa” viestin lukijaksi?
Lähtemällä mukaan, saat:
🌿 Inspiroivia näkökulmia
🌿 Terapeuttisia harjoituksia ja työkaluja, jotka auttavat pysähtymään, oivaltamaan ja vahvistumaan ja joita voit käyttää itsenäisesti oman hyvinvointisi tueksi
🌿 Rohkaisevia sanoja- ei kliseitä, ei pintaraapaisuja – vaan rehellistä, aitoa, syvällistä ja merkityksellistä sisältöä juuri sinulle
🌿 Syventäviä artikkeleita ja ajankohtaista tietoa itsetuntemuksesta, palautumisesta ja traumoista eheytymisestä
🌿 Erityistarjouksia terapiaistunnoista ja erilaisista terapiapaketeista, silloin kun ne tulevat ajankohtaisiksi.
En aio spammata sinua jatkuvilla viesteillä. Aikomukseni on lähettää kirje muutaman kerran kuukaudessa ☺️.
Tule mukaan alla olevasta linkistä!
Voit milloin tahansa myös poistua listalta.
