Mistä ilo talven harmaassa tasapaksussa pimeydessä?
Terapeuttina olen usein kuullut, että useat kantavat talven pimeydessä sellaista näkymätöntä kuormaa ja ilo on myös kadoksissa. Se ei aina tunnu suruna tai uupumuksena – joskus se on vain jatkuvaa tasapaksuutta, tunne siitä, ettei mikään oikein kosketa. Se luo ihmetystä ja toiset alkaa miettiä, onko heissä jokin vialla vai ovatko he alkaneet masentua. Masennuksesta ei kuitenkaan tarvitse olla kysymys. Kaamos voi toki vaikuttaa osaltaan sitäkin. Tasapaksu olo voi olla kuitenkin kehosi ja mielesi tapa kertoa, että olet etääntynyt omista tarpeistasi ja syvemmästä yhteydestä itseesi.
Voit pohtia, olenko viimeaikoina jättänyt jotain huomioimatta itsessäni? Ehkä olet unohtanut iloita tai kenties kaipaat lupausta, että kaikki tunteesi ovat sallittuja. Usein tämä pieni kysymys; Mitä minä tarvisin? voi avata oven syvempään ymmärrykseen omasta olostasi.
Toinen merkityksen ja ilon lähde on antaminen. Lue alta lisää mitä tarkoitan!
Antamisen ilo on todellinen voimanlähde
Mikä on antamisen ilo? Se ei ole vain lahjojen antamista tai suuria eleitä – vaan jotain paljon syvempää ja merkityksellisempää. Se on tunne, joka syntyy, kun annamme osan itsestämme: aikaamme, huomiotamme, osaamistamme tai tukeamme toiselle. Se on pieni mutta voimakas kipinä, joka lämmittää yhtä lailla antajaa kuin saajaa.
Usein ajatellaan, että antaminen on uhrautumista. Mutta mitä jos antaminen onkin yksi elämän suurimmista voimanlähteistä? Kun annamme aidosti ja sydämestä, saamme samalla jotain takaisin – tunteen yhteydestä, merkityksestä, ilosta ja elämän täyteydestä.
Miksi ilo antamisessa?
Antamisen ilo syntyy monista eri lähteistä. Se voi olla konkreettinen hyvä olo, jonka aivojemme ”onnellisuuskemikaalit” – dopamiini ja oksitosiini – vapauttavat, kun teemme hyvää. Mutta se on myös syvempää: tunne siitä, että olemme osa jotakin suurempaa.
Kun annamme, muistamme, että elämässä on kyse muustakin kuin omasta itsestämme, omista tavoitteistamme ja arjen kiireistä. Antaminen auttaa meitä irrottautumaan hetkeksi omista murheistamme ja asettamaan ne laajempaan perspektiiviin. Yhtäkkiä se, mikä hetki sitten tuntui valtavalta kuormalta, saattaa keventyä, kun huomaamme, että voimme vaikuttaa muiden elämään positiivisesti. Katse siirtyy omasta navasta laajemmalle.
Antaminen avaa ovia sisäiseen maailmaan
Antaminen ei aina tarkoita konkreettisia tekoja. Se voi olla myös emotionaalista antamista: myötätuntoa, kuuntelemista ja toisen ymmärtämistä. Kun uskallamme antaa itsemme näkyä aidosti ja jakaa kokemuksiamme, huomaamme usein saavamme tilalle jotain yhtä arvokasta – yhteyden.
Kysypä itseltäsi: Milloin viimeksi olen antanut itsestäni jotakin, ilman odotuksia vastapalveluksesta? Ehkä se oli pieni ele, ystävällinen sana tuntemattomalle, tai hetki, jolloin annoit aikasi ja läsnäolosi jollekulle, joka todella tarvitsi sitä. Muistatko, miltä se tuntui?
Antaminen on portti syvempään merkitykseen ja siitä seuraa ilo, joka ei riipu ulkoisista olosuhteista. Antaa voi, vaikka itsellä ei olisi paljon.
Antamisen eri muodot
Antaminen ei aina tarkoita rahaa tai materiaa. Se voi olla:
- Aika: Aika on yksi arvokkaimmista asioista, joita voimme antaa. Se, että olemme läsnä ja kuuntelemme, voi merkitä toiselle enemmän kuin osaamme kuvitella.
- Osaaminen: Kun jaamme osaamistamme ja kokemuksiamme, autamme muita kasvamaan ja samalla kasvatamme itseämme.
- Inspiraatio ja rohkaisu: Pieni kannustava sana voi avata oven toiselle, joka on juuri oikealla hetkellä epävarma.
- Rakkaus ja myötätunto: Antaminen voi olla pelkkä hetki, jolloin katsomme toista lempeästi ja viestimme: ”Minä näen sinut.
Kun antamisen ilo on aidosti palkitsevaa
Antamisen iloon liittyy yksi tärkeä periaate: se ei voi olla pakkoa tai suorittamista. Jos annamme vain velvollisuudesta tai jotta saisimme hyväksyntää, antamisesta tulee taakka. Aito antaminen syntyy vapaudesta. Se tapahtuu silloin, kun tunnemme sisimmässämme halun tehdä hyvää. Kun antaminen on aitoa, se ei vie energiaa – se antaa sitä. Se täyttää meidät kiitollisuudella siitä, että meillä on jotain, mitä voimme jakaa.
Antaminen – lahja myös itsellesi
Antaminen ei siis ole pelkkä lahja toiselle, vaan myös lahja itsellesi. Se muistuttaa sinua omista voimavaroistasi ja siitä, että elämässä on kauneutta, joka paljastuu juuri silloin, kun uskallamme jakaa sen toisten kanssa.
Se voi olla pieni sana, ele tai teko, mutta sen vaikutus voi kantaa kauas.
Antaessasi et vain auta toista – vahvistat samalla omaa yhteyttäsi maailmaan ja itseesi.
Kokeile tänään:
Kysy itseltäsi, ‘Mitä voisin tänään antaa jollekin toiselle?’ Anna se – ja katso, mitä tapahtuu.
Huomaa ihmisissä heidän reaktionsa siihen, mitä heille annat. Ei niin, että kerjäisit kiitosta antaessasi, vaan laita merkille ne pienimmätkin värähdykset kasvoilla tai äänensävyt ja voimakkuus. Niissä voit huomata sen todellisen kiitollisuuden syvyyden, mitä sanat ei riitä kuvaamaan. Anna näiden sävyjen sisäistyä sinuun ja huomaa ilo, joka sinussa syntyy.
@restoredpotential
