Häpeä ei sulje pois yhteyttä – näin avaat oven rohkeuteen
Aamu oli hiljainen, kuin keittiö olisi pidättänyt hengitystään. Kahvi porisi hitaasti pannussa. Lattialla oli eilen riisuttuja sukkia,…
Aamu oli hiljainen, kuin keittiö olisi pidättänyt hengitystään. Kahvi porisi hitaasti pannussa. Lattialla oli eilen riisuttuja sukkia,…
Alakulon tunne on kuin harmaa suodatin, joka laskeutuu elämän ylle. Se ei ehkä ole syvä masennus, mutta se vie värit arjesta, innon tekemisestä ja ilon kohtaamisista. Moni vetäytyy silloin hiljalleen syrjään, piiloon, pois muiden katseilta ja omilta tunteiltaan.
Ajattelulla on valtava vaikutus siihen, miten koemme itsemme, toiset ihmiset ja ympäröivän maailman. Harva kuitenkaan tiedostaa, kuinka suuri rooli ajatuksilla, eli sisäisellä puheella on tunteidemme ja toimintamme säätelyssä.
Varaa aikasi syksyn terpiatapaamisiin nyt– paikkoja rajallinen määrä jäljellä!
Ota yhteyttä ja aloitetaan matkasi hyvinvointiin yhdessä!
📩 sonja@restored.fi
TAI sähköisen yhteydenottolomakkeen kautta kohdasta ”yhteystiedot.”
📍 Lähitapaamiset Tampereella ja etätapaamiset Zoomissa
Varaa oma aikasi jo tänään – pieni askel voi muuttaa kaiken. 🌱
Oletko huomannut, että miellyttämisestä on tullut sinulle lähes huomaamaton tapa etsiä hyväksyntää ja vältellä ristiriitoja, säästää itseäsi toisten tunnetilojen sinussa nostattamasta epämukavasta tunteesta ja välttää torjutuksi tai torutuksi tulemista jollain tasolla? Onko niin, että vasta hiljattain aikuisena olet alkanut oivaltaa, kuinka syvälle juurtunut tämä tapa on ja epäilet, että sen juuret on alkanut kasvaa jo todennäköisesti varhaislapsuudessa?
Wau. Miten voi olla, että jokin niin näkymätön määrittää meitä niin voimakkaasti? Kiintymyssuhde. Sana, joka ei ehkä…
Hanna on 29-vuotias nainen, joka on kasvanut kodissa, jossa turvallisuuden tunne ei ollut itsestäänselvyys. Lapsuuden trauma – jatkuva jännitystila, pelko riitojen eskaloitumisesta, vihaisista ja syyttävistä katseista, on jättänyt häneen jälkiä. Hän on oppinut olemaan hiljaa, sopeutumaan, ennakoimaan muiden tarpeita.
On hiljainen aamu. Kahvikuppi höyryää kädessäni, mutta ajatukseni ovat jo muualla. Sisälläni tuntuu levottomalta, ärsyttävästi kiristävältä. Ensin en saa kiinni, mistä tunne nousee – kunnes muistan eilisen keskustelun työkaverin kanssa.
Aloin kertoa, että olen viime aikoina ollut väsynyt ja vähän hukassa. Mutta ennen kuin sain ajatustani loppuun, työkaveri tarttui siihen ja alkoi vuorostaan kertoa omasta tunteestaan – intensiivisesti, pitkään. Ja taas minä jäin kuuntelemaan. Niin kuin niin usein ennenkin.
Hän heräsi neljältä aamuyöllä. Ei herätyskelloon, ei ääniin. Hän vain…heräsi. Keho oli raskas. Kuin jokin olisi nostanut hänet pinnalle keskeltä syvyyttä, joka oli liian raskas kantaa unissakaan.
Oletko koskaan huomannut olevasi nopea reagoimaan ympärilläsi tapahtuviin asioihin? Minä huomasin itsessäni tämän joitakin vuosia sitten. Pidin…