Perfektionismi
|

Perfektionismi-riittämättömyys täydellisyyden vaatteissa

@restoredpotential

Se mikä saattaa ulospäin näyttää kunnianhimolta, huolellisuudelta ja kadehdittavalta innolta tehdä asioita, voikin todellisuudessa tarkemmin katsottuna osoittautua perfektionismiksi. Perfektionismi näyttää hyvältä, mutta sen ytimessä piilee usein pelko – pelko epäonnistumisesta, arvostelusta ja riittämättömyydestä. Se on kuin näkymätön paino, joka asettuu hartioillemme, kuiskaten, että meidän täytyy tehdä enemmän, olla enemmän ja saavuttaa enemmän, jotta olisimme tarpeeksi ja saisimme hyväksyntää.  

Perfektionismi on ilmiö, joka voi muotoutua jo lapsuuden kokemuksista ja kasvaa osaksi ihmisen tapaa kohdata elämä. Se ei kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan juontaa usein juurensa tilanteista, joissa rakkauden, hyväksynnän tai turvallisuuden tunteen kokemiseen on liitetty ehto.  ’’Jos…niin sitten…’’

Moni perfektionismista kärsivä kertoo kasvaneensa ympäristössä, jossa heidän arvonsa määrittyi saavutusten, suoritusten, ulkonäön tai täydellisen käytöksen kautta. Lapsi oppii varhain, että rakkaus tai huomio ei ole pysyvää, vaan se pitää ansaita olemalla ”hyvä” – riittävän kiltti, hiljainen, viehättävä tai menestyvä. Tällaisista kokemuksista muodostuu käsitys, että oma arvo ei ole synnynnäistä, vaan sidoksissa suorituksiin. Vaillejääminen huomion saamisessa, huolenpidossa ja ihailussa jättää pohjattoman kaipauksen, jota sitten aikuisuudessakin koittaa täyttää.

Perfektionismi voi myös olla keino luoda järjestystä ja turvallisuutta elämään, jossa niitä ei muuten ole ollut. Jos lapsuudessa on ollut kaaosta – kuten ristiriitoja, vanhempien odottamatonta käytöstä tai hylkäämiskokemuksen pelkoa – lapsi saattaa kehittää perfektionismin keinona hallita ympäristöään. ’’Jos teen kaiken täydellisesti, voin estää vaikeita asioita tapahtumasta…’’ Tai jos kokee itsensä arvottomaksi tai epävarmaksi osaamisestaan, kompensoi sitä tekemisellä yli rajojensa. Tämä voi tulla esiin myös miellyttämisenä käytöksessä, tehtävistä suoriutumisessa, ulkonäössä ja muiden kontrolloimisena.

Perfektionismin juuret voi ulottua myös sukupolvien perintöön ja yhteiskunnallisiin odotuksiin. Vanhemmat, jotka itse ovat kokeneet samanlaisia suorituspaineita, saattavat tiedostamattaan siirtää näitä odotuksia lapsilleen. Yhteiskunta puolestaan kannustaa monesti täydellisyyden tavoitteluun: virheille ei ole tilaa, ja jokainen saavutus vertaillaan jatkuvasti muiden suorituksiin. Ei ollenkaan hyvä asia!

Perfektionismi voi tuntua aluksi hyödylliseltä. Se saattaa ajaa eteenpäin ja tuoda menestystä, kuten kehuja ja arvostusta (hyvässä ja pahassa). Ja koska siitä näin palkitaan, sen jatkaminen tuntuu houkuttelevalta. Johan sitä alkaa luulla oman arvonsa kohoavan, kun saa huomiota. Ansa tässä on se, että pitkällä aikavälillä se vie enemmän kuin antaa.

Mutta miksi tämä tavoittelu uuvuttaa niin syvästi? Koska se sulkee pois inhimillisyyden ja armollisuuden – ne asiat, jotka tekevät elämästä aidosti merkityksellistä. Perfektionismissa ei ole tilaa virheille, eikä virheistä opimiselle. Sen sijaan se ruokkii itsekritiikkiä ja jatkuvaa tyytymättömyyttä.  Se uuvuttaa, tuo jatkuvan riittämättömyyden tunteen ja heikentää itsearvostusta. Kun lakkaat suorittamasta, ei huomiota enää välttämättä herukkaan, jolloin luulet, että et olekaan enää arvokas. Jos sulle ei olekaan enää jalustaa yhteisössäsi (esim työpaikalla tms), vaan yhteisössä vallitseekin terve ja tasa-arvoinen ilmapiiri, saatat kokea itsesi huonoksi ja arvottomaksi. Saatat jopa alkaa syyllistämään mielessäsi yhteisöäsi, että sinua ei arvosteta. Syynä tähän on se, että olet tottunut saamaan huomiota jalustalla, jonne itsesi olet huomiota hakiessasi ylisuorittajana asettanut. 

Toisaalta perfektionismi saattaa myös eristää ihmisen, sillä virheiden pelossa ihminen voi vetäytyä läheisistä suhteista ja tilanteista, joissa pelkää odotusten vaativan häneltä jotain. Silloin taas omaan potentiaaliin pääseminen ei mahdollistu.

Perfektionismin juurien ymmärtäminen on avain irti päästämiseen. On tärkeää kysyä itseltään:  

  • Millaisia odotuksia minulle asetettiin lapsena? 
  • Miten minua huomioitiin lapsena?
  • Mistä sain kiitosta ja mistä nuhtelua? 
  • Miten menneet kokemukset vaikuttavat siihen, miten kohtelen itseäni (tai toisia) nyt?  
  • Mitä tapahtuisi, jos en pyrkisi täydellisyyteen, vaan riittävän hyvään?  
  • Mikä on riittävän hyvää?
  • Minkälaiset on todelliset voimavarani tällä hetkellä?

Perfektionismin taustalla olevien juurten käsitteleminen auttaa katkaisemaan sen otteen. Elämä ei ole täydellinen, kukaan ei ole täydellinen, mutta elämä on merkityksellistä ja kaunista myös virheineen.  

Sinun arvosi ei perustu siihen, mitä saavutat, miltä näytät ja mitä sinusta ajatellaan. Sinun arvosi perustuu siihen, että olet olemassa. Sinä olet arvokas, juuri nyt, juuri sellaisena kuin olet. 💛 Jos tekemisesi ja suorituksesi ei perustu huomion ja hyväksynnän hakuun, silloin voit oikeasti päästä kaikkeen potentiaaliisi, kasvaa ja kehittyä nauttien tekemisestäsi. 

Jos tunnet, että perfektionismi vie enemmän kuin antaa, pysähdy hetkeksi. Kysy itseltäsi ylläolevat kysymykset ja mieti, mitä tapahtuisi, jos antaisin itselleni luvan vain olla?  

Vastaus voi yllättää sinut – ja vapauttaa sinut.  

Sinä olet tarpeeksi, juuri nyt, juuri tällaisena. Muista se. 💛

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *