– ja miksi sama päivä tuntuu joskus kolmelta eri elämältä

Hermostomme liikkuu jatkuvasti kolmen perustilan välillä: turvassa, hälytystilassa (taistele, pakene) ja lamaantumisen tilassa. Nämä tilat muovaavat sitä, miten ajattelet, miltä tunteet tuntuvat ja miten vastaat ympäristöösi, sekä sen, kuinka paljon sinulla on käytettävissä energiaa.

Kehomme reagoi ärsykkeisiin ensin, ja vasta sen jälkeen mielemme rakentaa selityksiä kokemukselle. Haasteita alkaa muodostua silloin, jos hermostomme jää jumiin hälytys- tai lamaantumisen tilaan ja turvan kokeminen vaikeutuu tai sitä on lähes mahdoton saavuttaa omin avuin.

Kun alat tunnistaa, missä tilassa olet kulloinkin, suhde itseesi voi pehmentyä. Tilalle tulee myötätuntoa sekä enemmän ymmärrystä itsen soimaamisen tilalle. Silloin syntyy mahdollisuus todelliseen ja kestävään muutokseen.

On yksi asia, jota muistutan terapiatyössäni yhä uudelleen. Se on muistutus siitä, että hermostomme tapa reagoida on synnynnäistä tai elämänkokemusten kautta opittua suojakäyttäytymistä. Jollain tavalla automaattinen reagointimme ympäristöömme, johtuu hermostomme pohjimmaiselta tarkoitukselta suojella. Tapahtuuko todellista suojelua tähän hetkeen sopivasti, on sitten eri asia. 

Turvatila – hetket, jolloin voin hengittää

Turvatilassa olo tuntuu suhteellisen levolliselta. Ei välttämättä täydelliseltä tai kokonaan ongelmattomalta, mutta riittävän turvalliselta ja rauhalliselta, tunteaksesi itsesi kotoisaksi omassa kehossasi.

• Ajattelu virtaa selkeästi, ilman jatkuvaa sisäistä meteliä.
• Hengitys kulkee vapaasti, keho tuntuu kevyeltä ja tilavaltakin.
• Yhteys itseen ja muihin on luonnollista: kuuntelet toista läsnäolevasti, pystyt sanomaan ”ei”  ja laittamaan rajoja ilman paniikkia tai syyllisyyttä, ja huomaat olevasi täällä ja nyt.

Tästä voisi olla esimerkkinä se, kun vaikka saat viestin, jossa sinulta pyydetään jotain ylimääräistä palvelusta tai huomiota. Huomaat pienen kiristyksen rinnassa, mutta ehdit hengittää syvään. Vastaat rauhallisesti: ”valitettavasti en nyt pysty, mutta kiitos kun kysyit” ja maailmasi ei kaadu tähän, päinvastoin, tunnet jopa hitusen itsevarmuutta. Toki voit kokea myös mahdollisuutta vastata tuohon pyyntöön omasta halustasi, mutta pointti onkin siinä, omasta halustasi.

Jos elämäsi on ollut täynnä vaatimuksia, henkistä kuormaa tai siellä on edelleen auki olevia vanhoja haavoja, turvatilassa olemisen kokemuksia voi olla kertynyt liian vähän. Silloin turvantilassa pysyminenkin voi jäädä lyhyeksi kerrallaan. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että niitä voi kasvattaa, pienin askelin.

Hälytystila – kun keho painaa kaasua

Hälytystilassa hermosto aktivoituu suojellakseen sinua. Keho aistii (usein vanhan) uhan, vaikka järki tietäisi, ettei vaaraa ole.

• Keho jännittyy: hartiat nousevat, leuka kiristyy, vatsa muljahtelee.
• Mieli käy ylikierroksilla: ärsyyntyminen kuplii helposti, ajatukset poukkoilevat tai jumittuvat huoliin, uni karkaa vaikka olet uupunut.
• Lepo tuntuu mahdottomalta ja olet ”käynnissä”, vaikka haluaisit sammua.

On tärkeää ymmärtää, että tämä ei tavallisen arjen keskellä useinkaan tarkoita, että jokin olisi nyt oikeasti vaarallista. Usein pieni äänensävy, katse, huokaus tai vaatimus laukaisee vanhan muiston ajasta tai toistuvista kokemuksista, jolloin et ollut henkisesti (tai psykologisesti) turvassa, et tullut kuulluksi tai jouduit pärjäämään liian yksin. Kehosi ei erota mennyttä nykyhetkestä.

Kun hermostosi on hälytystilassa ja skannaa uhkia, puolison syvä huokaisu keittiössä, esihenkilön tai ystävän lyhyt ja (liian) neutraali viesti tai lapsen tyly ja ylimieliseltä kuulostava vastaus teini-iän myrskyssä, muutama esimerkki mainitakseni, saa yhtäkkiä sydämen hakkaamaan, haluat paeta tai purkaa ärtymyksesi, vaikka tiedät, ettei tilanne ole niin kriittinen. Siltä se kuitenkin tuntuu ja kehosi reagoi. 

Lamaantumistila – sammuminen

Kun hälytystila jatkuu liian pitkään tai tässä hetkessä koettu kuormitus ylittää sietokyvyn, hermosto vetää käsijarrusta. Et tunne juuri iloa, surua tai motivaatiota. On pikemminkin:”en jaksa mitään” -olo.

• Seuraa vetetäytyminen: peruutat suunnitelmia viimetipassa, välttelet viestejä, pienetkin asiat (kuten siivoaminen, pyykkien viikkaaminen, ruoanlaitto jne.) tuntuvat ylivoimaisilta. Tehtävälista odottaa, viestit kasaantuvat, mutta tuijotat tyhjyyteen tunnin. Välität kyllä asioista, mutta koska järjestelmäsi on ylikuormittunut se tarvitsee taukoa turvatilan rakentamiseen.
• Sisäinen ääni ehkä huutaa rumia: ”Mikä minussa on vikana? Miksi en saa mitään aikaan? Kaikki muut pärjäävät.”

Mutta totuus on se, että hermostosi on niin kuormittunut tai oppinut reagoimaan ensisijaisesti lamaantuen, että näkymättömäksi vetäytyminen tai tunteiden sammuttaminen on ainoa tapa kestää, vaikka se vain pitää sinut paikallaan, kun haluaisit liikkua eteenpäin.

Miten tunnistat tilasi ja palaat turvaan?

Nämä tilat eivät kerro kuka sinä olet, vaan mitä hermostosi on synnynnäisesti tai toistuvien kokemusten kautta oppinut, jollain tapaa ainoaksi selviytymistäsi tukevaksi tavaksi reagoida. Hyvä uutinen, (niin kuin aina sanon), aina on olemassa hyvä uutinen –> Hermosto on muovautuva ja oppiva. Tässä työkaluja, joita käytän terapiassa asiakkaitteni kanssa joka viikko:

Kokeile näitä työkaluja tänään ja huomaa, miltä turvan lisääntyminen tuntuu kehossasi. Niin kuin sanoin, hermostosi oppii reagoimaan uudella tavalla, kun saa toistuvasti mahdollisuuden harjoitella sitä.

Love

Sonja