Häpeä ei sulje pois yhteyttä – näin avaat oven rohkeuteen

Aamu oli hiljainen, kuin keittiö olisi pidättänyt hengitystään.

Kahvi porisi hitaasti pannussa.

Lattialla oli eilen riisuttuja sukkia, pöydällä kasa postia, joita ei vielä jaksanut avata. Sukat ärsytti ja teki mieli alkaa keräämään ja siivoamaan.

Vessan peilissä vilahti kuitenkin katse, joka laittoi pysähtymään. Ei oikein tiennyt uskaltaako katsetta edes kohdata tänään, mutta sukkien kerääminen ärsytti enemmän.

Sisällä värähti jokin, kun ajatus, joka usein oli ollut mielessäni, jälleen nosti päätään:

Entä jos olisin vain minä, ilman suodattimia? Entä jos uskaltaisin sitä, mitä sisälläni tunnen?

Mutta heti sen perään, melkein huomaamatta, tuli toinen ääni.

Hieman kireämpi.

Se, joka muistutti: Olisinko taas liikaa, vääränlainen, hävettävä?  Nolaisinko itseni? Paljastaisinko liikaa tai vääriä asioita itsestäni? Tekisinkö itsestäni hylättävän?

Se on häpeän ääni.

Tuttu. 

Syntynyt hetkessä, jolloin tulit hylätyksi, jätetyksi, ehkä torutuksi, kun olit aito. Eikä siitä tehnyt vähemmän vaikeaa se, että koit vieläpä vapautta ollessasi aito, oma itsesi.

Häpeä osaa juuri oikean taajuuden, jolla sisin nytkähtää.

Useimmilla meistä on tämä sisäinen vartija. Se yrittää suojella, mutta tekee sen sulkemalla ovia, joista oikeasti kulkisi yhteys, aitous ja toivo. Häpeä kertoo tarinaa siitä, että jos olet liikaa tai vääränlainen, sinut työnnetään pois.

Mutta mitä jos olisikin toisin?

Mitä jos aito minä ei ole häpeän syy, vaan todellisen ja syvän yhteyden alku?

Sillä vaikka häpeän ääni kuiskaa pelkoa, tosi yhteys rakentuu vasta kun uskallamme olla näkyviä, aitoja. Vasta kun uskallamme sanoa: tässä minä olen, vähän epävarmana, mutta minuna.

Se luo myös tilaa toiselle uskaltaa olla itsensä kaikessa siinä rikkaudessaan, jota on ehkä huomaamattaankin piilotellut.

Näin avaat oven rohkeuteen

Tänään voit kokeilla tätä:

• Pidä katsekontakti vähän pidempään kuin ennen heidän kanssaan, joita tapaat.
• Kirjoita viesti, joka on enemmän totta kuin mukavaa, kuitenkin sellaisella sävyllä, kuin tahtoisit itsellesi tehtävän.
• Sano peilissä itsellesi: Saat olla juuri tuollainen.

Ja jos ääni sisälläsi taas varoittaa, voit vastata:

”Kiitos, että yrität suojella mua, mutta tänään mä valitsen rohkeuden edes vähän enemmän!”

Sinussa on jo kaikki, mitä tarvitset yhteyteen muiden kanssa. Luota ihmiseen, joka sinusta on kasvanut.

Hitaasti, lempeästi, yksi hengitys kerrallaan.

Hetki jolloin sinun häpeäsi syntyi, oli todennäköisesti jonkun toisen heikkous kohdata omia tunteita itsesään. Toisen reaktio siihen, mitä sinä olit. Toisen häpeä. Ja kenties silläkin häpeällä on samanlainen alkuperä…

❤️ Sonja