miksi koen turvattomuutta?
”Turvattomuudessa on aina kyse jonkin tason tuettomuuden kokemuksesta.”
Turvattomuuden tunne viittaa tuntemukseen, että ympäröivä maailma tai tilanne ei ole turvallinen tai vakaa. Tämä tunne voi syntyä epävarmuudesta, pelosta tai altistumisesta vaaralle.
Turvattomuutta voi syntyä omassa elämässä tapahtuneiden yllättävien, hallitsemattomien elämänmuutosten ja kriisien vuoksi tai jatkuvan epävarmuuden vuoksi. Jokainen reagoi omiin sekä maailman tapahtumiin myös oman kokemusmaailmansa kautta. Turvattomuuden tunteessa on aina kyse myös jonkin tason tuettomuuden kokemuksesta.
Emotionaalinen turvattomuuden tunne on kipeä tunne ja siihen liittyy usein tunteita riittämättömyydestä sekä mahdollisesti hylätyksi tulemisen pelkoa. Ei ole tullut ymmärretyksi ja kuulluksi tai on jäänyt yhteyttä vaille. Silloin elämä voi tuntua vain selviytymiskamppailulta.
Juuret tällaiselle emotionaaliselle turvattomuudelle on usein lapsuudessa ja se näkyy vaikeutena luottaa, olla omalla puolellaan, kunnioittaa omia tarpeitaan tai epämääräisenä ahdistuksena. Jatkuva sisäisen turvattomuuden tunne lisää kärsimystä ja vääristää ajattelua. Vaarana on se, että se rajoittaa elämää ja voi johtaa lopulta uupumiseen.
Voinko luottaa itseeni, kehooni, mieleeni? Vonko luottaa, että minua tuetaan ja kannatellaan?
Ehkä et osaa sanoin kysyä näitä kysymyksiä itseltäsi, mutta kehosi viestii turvattomuudesta eri tavoin: jännittyneisyytenä, pinnallisena hengityksenä, jatkuvina huoli ajatuksina, unettomuutena, ylivireytenä ja valmiustilassa olemisena.
Turvattomuuden tunnereaktioita on ahdistuneisuus, pelko, suru ja jopa viha. Turvattomuus voi tulla esiin myös erilaisina selviytymiskeinoina kuten: vaativuutena itseä tai toisia kohtaan, kontrollointina, suorittamisen tarpeena, riippuvuuksina, voimattomuutena, toivottomuutena ja keinottomuuden kokemuksina.
Korostan vielä, että on aivan luonnollista kokea turvattomuutta epävarmuuksien keskellä!!
On tärkeää tunnistaa ja käsitellä turvattomuuden tunnetta rakentavalla tavalla, olipa kyse sitten henkilökohtaisesta hyvinvoinnista tai ympäristön turvallisuudesta.
Kun koemme elämän kaikki olot sellaisina kuin ne ovat, voimme oppia säätelemään ja helpottamaan oloamme ainakin hetkellisesti ja luottamuksemme lisääntyy jo tämän seurauksena.
Turvan tunne syntyy lopulta omana sisäisenä kokemuksena yhteydessä toisen turvallisen kanssa. Turvan tunne syntyy kokemuksesta, että olet hyväksytty omana itsenäsi ja sinun todelliset tunteesi ja ajatuksesi saavat tulla näkyviksi. Pelotkin!
Voinko luottaa itseeni, kehooni, mieleeni? Voinko luottaa, että minua tuetaan ja kannatellaan?
Jos havaitset itsessäsi turvattomuuden tunnetta, voisiko olla aika hyväksyä ja käsitellä ne turvallisessa ilmapiirissä? Joskus me tarvitsemme kanssasäätelyä eli turvallista vuorovaikutusta pelkojen rauhoittamisen oppimiseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia tätäkään! Voisiko pelolla ja turvattomuudella olla tarkoitus näyttää sinulle, mikä osa sinua ei ole vielä löytänyt todellista rakkautta ja turvaa?
On luonnollista kokea turvattomuutta epävarmuuksien keskellä.
